Scandinavia Freeride Camp 2005

Mukana: Mikko L., Jukka, Ulla, Heikki, Samuel, Mikko V., Matti, Riikka ja Toni

4.3.2005 Espoo – Vaasa

Matkamme alkoi Espoon Latokaskesta, kun Jukan, Ullan ja Samuelin kamat oli pakattu auton kyytiin omieni lisäksi. Heikki oli eristettynä omaan autoonsa, yrittäessämme estää vatsataudin tarttumisen seurueemme muihin jäseniin. Seurueemme kolmas autokunta oli lähtenyt matkaan jo aiemmin, koska tarkoituksensa oli vierailla Vaasassa asuvilla tuttavillaan. Ajomatkamme Tampereen kautta Vaasaan sujui normaaleissa merkeissä aina Ylöjärvelle asti. Ylöjärven keskustaa etsiville voimme antaa vinkiksi, että Ylöjärvi-viittoja seuraamalla ei todellakaan päädy Ylöjärven keskustaan.

Auringon laskettua jatkoimme matkaa illan pimetessä kohti Vaasaa. Perillä Vaasassa suuntasimme suoraan Vaskiluodossa sijaitsevaa majapaikkaamme kohden. Olimme varanneet huoneet porukallemme Hostel Wasa:sta. Heikillä oli täälläkin oma ”eristyshuone”. Voin suositella sitä edullista majoitusta kaipaavalle lämpimästi, erityisesti jos olette jatkamassa matkaa RG Linen lautalla, kuten me.

5.3.2005 Vaasa – Uumaja – Tärnaby

Aamulla herätys oli kello 7:00, jonka jälkeen nautimme kevyen aamupalan huoneissamme. Heikki yritti vielä aamusta käydä asioimassa päivystävässä apteekissa, joka ilmeisesti vaasalaiseen tapaan päivysti lauantaisin vain kello 9:00 alkaen. Kello 8:00 olimme valmiina satamassa ja odotimme pääsyä kello 9:00 lähtevään lauttaan. Hieman kyllä epäilytti lähteä varustamon matkaan, joka on tämän talven aikana ajanut samalla reitillä kaksi alusta karille.

Epäilyksistä huolimatta lauttamatka sujui turvallisesti, vaikkakin tylsästi. Laivalla ei ollut kerta kaikkiaan mitään tekemistä ja koska kyseessä oli laina-alus edes laivan myymälässä ei ollut käytännössä mitään ostettavaa.

Uumajan satamaan saavuttuamme suuntasimme lähimpään näkemäämme kauppaan ja ihmettelimme samalla kaupungin pienuutta, pitihän täällä olla oikein yliopistokin. Eikä edes Systembolagetia löytynyt mistään. Jatkoimme matkaa E12 tietä seuraavaa majapaikkaamme kohden ja ihmettelimme hieman tien varrella näkyviä Uumaja-kylttejä. Hetken matkan päästä saavuimmekin Uumajaan, siis jo toista kertaa mielestämme. Nyt löytyi jo kovasti kaivattu Systembolagetkin. Juomaostosten jälkeen jatkoimme matkaa kohti Tärnabytä pitkin koko ajan kapenevaa tietä. Hupaisaa oli se, että tien kavetessa nopeusrajoitukset vain nousivat. Lopulta nopeusrajoitus oli 110 tiellä, jolla Suomessa olisi talvella enintään 60 nopeusrajoitus. Loppumatkasta kokeilimme kevyttä nelipyöräluisua, jonka jälkeen jatkoimme matkaa hieman suomalaisempien nopeusrajoitusten mukaisella nopeudella.

Majapaikan etsiminen Tärnabystä sujui yhtä sujuvasti, kuin suunnistaminen Saariselän maastossa. Eli majapaikkaa etsittiin pitkään ja hartaasti, lopulta se kuitenkin löytyi. Majoittumisen ja saunomisen jälkeen olikin aika siirtyä koeajamaan sänkyjä.

6.3.2005 Tärnaby ja Hemavan

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä freeride henkisten jäsenten intoillessa rinteisiin tai oikeammin niiden ulkopuolelle. Reippaasta alusta ja kaurapuurosta huolimatta olimme Hemavanin hisseillä kuitenkin vasta reilut puolituntia niiden avautumisen jälkeen. Aloitimme nousun Hemavanin huippua kohti Centrumlift:llä ja siitä eteenpäin Mellanlift:llä ja lopuksi Kungslift:llä. Koko nousun ajan keli vain koveni ja lopulta ylhäällä saimme vastaamme kovan tuulen ja alijäähtynyttä vettä. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä, koska tästä oli maksettu ja silloin sen pitää olla hauskaa. Omalta osaltani päivä ei alkanut kovin lupaavasti, kun reidet kramppasivat heti reilun tunnin laskemisen jälkeen. Koko päivän kuitenkin sinnittelin polttelevilla reisillä, mutta laskeminen oli melkoista koheltamista kontrollin puuttuessa.

Iltapäivästä saimme muutamia ihan asiallisia otoksia video- ja still-kameroilla, mutta rinteiden loivuuden vuoksi kaikki kuvat olivat hieman vaisuja. Vauhdikkaampien kuvien saamiseksi vauhtia pitäisi olla selkeästi enemmän ja mielellään myös irtolunta.

Illanvietto sujui rauhaisasti omissa huoneistoissamme kevyesti iloliemellä höystettynä. Keskustelun taso liikkui koko illan hyvin korkealla, mutta onneksemme aamulla emme muistaneet siitä juuri mitään. Illanvieton ohessa teimme kukin parhaamme mukaan lihashuoltoa, jotta seuraavana päivänä suorituskyky olisi mahdollisimman hyvä.

7.3.2005 Tärnaby ja Hemavan

Tänäkin aamuna heräsimme sotilaallisen täsmällisesti ja aamupalan jälkeen lähdimme taas kohti Hemavania. Lumi- ja vesisade oli eilisestä laantunut, mutta tuuli oli selvästi kovempi. Lähdimme taas nousemaan kohti tunturin yläosaa, mutta matka katkesi kurjasti Kungslift:lle. Hissi oli kiinni, eikä sitä ollut tarkoitus kuulemma avata koko päivänä. Jatkosuunnitelmien tekemisen ajan päätimme hyödyntää tehokkaasti harjoittelemalla lumivyörypiipparien käyttämistä. Harjoittelu sujui hyvin ja pystyimme luottavaisin mielin uskomaan kykyihimme toimia mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Harjoittelun jälkeen päätimme olosuhteiden pakosta panostaa enemmän tunturin alaosissa oleviin rinteiden ulkopuolisiin alueisiin. Parin laskun jälkeen suunnitelmamme romahti, kun toinenkin hissi suljettiin, tällä kertaa rikkoutumisen vuoksi. Lyhyen pohdinnan jälkeen suuntasimme autoille ja edelleen Tärnabyhyn. Lähtiessämme ilma näytti olevan kuin morsian, mutta perille päästyämme lunta tuli kovaa vaakatasossa. Osa porukasta päätti mennä suoraan lounaalle, mutta minä, Jukka, Matti ja Riikka lähdimme heti rinteeseen. Päätöksemme osoittautui onnistuneeksi, kun hetken kulutta lumen tulo loppui ja aurinko tervehti meitä iloisesti. Laskimme muutamia todella onnistuneita laskuja tunturin itäpuolella rinteissä ja niiden ulkopuolella. Kelin muuttuessa taas huonommaksi lähdimme lounaalle ja loput porukasta siirtyi vastaavasti rinteeseen. Runsaan kanawok-annoksen jälkeen olo olikin sen verran raskas, että laskeminen ei enää maistunut. Oli siis aika siirtyä videokuvaustehtäviin, kun seurueen lumilautailijat päättivät laskea vielä yhden laskun Linbanan hissiväylällä. Rinne oli kuitenkin aivan jäistä kumpareikkoa, johon lautojen kantit eivät purreet lainkaan.

Illalla oli sitten aika katsella kahden päivän aikaansaannoksia videoiden ja valokuvien muodossa. Pikaisen materiaalin läpikäynnin jälkeen jouduttiin toteamaan, että tulokset eivät olleet kovinkaan kummoiset. Toisaalta meillä oli nyt runsaasti materiaalia, jota voidaan käyttää enintään varoittavana esimerkkinä. Seuraavien päivien aikana meillä on siis paljon tekemistä, jos aiomme saada aikaiseksi edes jonkinlaisen freeridevideon.

8.3.2005 Tärnaby – Narvik

Tänään oli ensimmäinen aamu, kun heräsimme kauniiseen auringonpaisteeseen. Päätimme hyödyntää upean kelin ja lähteä Hemavanin takamaastoon laskemaan. Nousimme ensin Hemavanin keskuksen korkeimmalle kohdalle, josta otimme suunnan lähintä huippua kohti. Ensiksi laskimme noin 40 metriä alemmas, jossa laitoimme sukset ja laudat reppuihin kiinni. Edessämme oli noin 800 metriä etäisyyttä ja nousua 160 metriä. Nousimme huipulle kukin omaan tahtiimme, itse kuljin porukan viimeisenä. Samaan aikaan kanssamme huipulle nousi myös ruotsalainen pariskunta telemark-suksien ja nousukarvojen kanssa. Heidän nousunsa näytti sujuvan huomattavasti vähemmällä energialla kuin meidän. Lopulta olimme kaikki ylhäällä ja käytimme hetken voimia keräten sekä upeita maisemia keräten. Tauon jälkeen aloimme etsimään parasta laskulinjaa ja päätimme suunnata keskuksesta päin katsoen tunturin taakse. Valitsemastamme suunnasta löysimmekin loistavan kurun, jossa kuvasimme videota ja valokuvia. Laskumme päättyi 10 km:n ladulle, jota pitkin vaelsimme takaisin rinteisiin.

Laskupäivän jälkeen oli aika käydä täydentämässä ruokavarastoja Ruotsin edullisemmilla hinnoilla ennen Norjaan lähtöä. Ajomatkaa Narvikiin oli tiedossa noin 500 kilometriä. Olimme arvioineet ajomatkan kestävän noin 6-7 tuntia, mutta karu todellisuus iski viimeistään Norjan vuoristoteillä. Nopeuden pitäminen edes seitsemässäkympissä oli aika suoritus. Jäisillä ja mutkaisilla teillä seurueemme autoista yksi pyörähti penkkojen kautta ympäri kolmisen kertaa ja tämän jälkeen Saabin muoviosia löytyi melkein koko tien leveydeltä. Samainen autokunta koki vielä myöhemminkin karmivia hetkiä rekan ohituksen yhteydessä. Nokkakolarilta vältyttiin ainoastaan vastaantulijan tarkkaavaisuuden ansiosta. Jottei matka olisi mennyt liian helpoksi, oli loppumatkasta edessä vielä lautalla tehtävä vuonon ylitys. Seurueemme autoista kaksi ehti 21:15 lähtevään lauttaan, mutta meidän autokuntamme myöhästyi siitä 15 minuutilla. Tämä tarkoitti tunnin ja viidentoista minuutin odottelua lauttarannassa. Käytimme ajan tehokkaasti hyödyksemme ja otimme reilun puolentunnin nokkaunet autossa, joiden jälkeen pääsimmekin ajamaan suoraan rannassa odottavaan lauttaan. 25 minuutin lauttamatkan jälkeen pääsimme taas jatkamaan matkaa ajaen kohti Narvikia, jonne oli matkaa enää 65 kilometriä. Ajomatka kesti noin tunnin, jonka jälkeen piti enää löytää Narvikin leirintäalue. Ulla muisti katsoneensa jostain kartasta, että leirintäalue sijaitsee E6 tien varrella Narvikista hieman pohjoiseen. Päätimme luottaa Ullan kartanlukutaitoon aiemmista pienistä kömmähdyksistä huolimatta. Löysimme leirintäalueen sieltä mistä kuvittelimmekin ja pääsimme lopulta mökin lämpöön. Matkaan meni lopulta aikaa 10 tuntia, joten alkuperäinen arviomme osoittautui hieman optimistiseksi. Tosin ilman lautasta myöhästymistä olisimme olleet perillä reilussa kahdeksassa tunnissa.

9.3.2005 Narvik

Lyhyiden yöunien jälkeen heräsimme päivän kirkastuessa ulkona. Ikkunasta näimme kuinka lunta satoi taivaan täydeltä. Ensimmäinen ajatus oli, että edessä taitaa olla välipäivä laskemisen suhteen. Itseäni ei juuri vähempää olisi kiinnostanut lähteä rinteeseen, sen verran joka paikkaa kolotti ja edellisen päivän ajomatka painoi vielä. Lähdimme kuitenkin katsomaan gondoli-hissin ala-asemalle tilannetta kello yhdeksi, jolloin hissit täällä aukeavat. Kaikki yön ja päivän aikana satanut lumi osoittautui puuteriksi! Kun tarjolla oli reissun ensimmäiset kunnon puuterit, eivät kolotus ja väsymys tuntuneetkaan enää merkityksellisiltä. Pienen varustesäädön jälkeen olimme valmiit nousemaan kilometrin korkeuteen gondolilla. Osoittautui todella mukavaksi, että pohjoismaiden suurimman korkeuseron omaavassa keskuksessa huipulle pääse alhaalta 10 minuutissa. Rinteet ja niiden ulkopuoliset alueet olivat kokonaan puuterin peitossa. Puuteri ei ollut kuin 10-30 senttiä, mutta se kaikki oli meitä varten. Meidän lisäksemme koko tunturissa oli ehkä 10 muuta laskijaa sekä 15 rattikelkkailijaa. Oli hieman egoa kolauttavaa laskea tunturia alas Stiga-poikien laskiessa samoja mäkiä.

Seitsemän aikoihin viimeisetkin meistä olivat päässeet takaisin mökille ja aloimme valmistautua ensimmäiseen illanviettoon koko porukalla. Kävelimme leirintäalueelta 2 kilometrin matkan lumihangessa kahlaten Narvikin keskustaan. Keskustasta löysimme kelvollisen kiinalaisen ravintolan, jossa nautimme illallisen pitkän kaavaan mukaan. Illallisen jälkeen suuntasimme kohti paikallista iltaravintolaa, jossa nautimme menojuomaa ja torkuimme sohvalla. Kun kerran meno oli näin kovaa, päätimme siirtyä mökeille nukkumaan. Osa porukasta maisteli vielä hieman Strohia, mutta meno hyytyi kuitenkin melko aikaisin.

10.3.2005 Narvik

Toinen laskupäivä Narvikissa alkoi mukavissa merkeissä, kun havaitsimme koko yön sataneen puuterin peittävän tunturia. Puuteria oli parhaimmillaan lähes 50 cm. Pääsimme korkkaamaan useita reittejä ja meno oli loistavaa. Laskimme päivän kahdessa ryhmässä, ensimmäinen ryhmä laski metsässä ja kuvasi hyppyjä ja droppeja, kun taas meidän ryhmämme laski ja kuvasi avoimemmassa maastossa nautiskellen puuterista ja väistellen kiviä.. Laskeminen sujui koko ajan paremmin ja ensimmäiset hypyt offarillakin tuli tehtyä. Ei mitään komeita ilmoja, mutta jostainhan se pitää aloittaa. Saimme päivän aikana runsaasti materiaalia videota varten, vaikka sen laatu ei ehkä vastannutkaan toiveita

Laskemisen jälkeen suuntasimme monot jalassa pizzeriaan koko porukalla. Peppe’s Pizza on ehdottomasti vierailemisen arvoinen ruokapaikka Narvikin kävijöille. Palvelu oli ala-arvoista, mutta loistavat pizzat korvasivat tämän puutteen. Ei pidä myöskään vähätellä 0,8 litran Cokiksen merkitystäkään. Ja pitihän pikkupoikien saada vielä jäätelöannoksetkin.

Pizzojen kadottua vatsoihimme Samuel ja Toni lähtivät vielä iltamäkeen reiluksi tunniksi. Tuloksena oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka videoituna näyttivät melkeinpä koomisilta.

11.3.2005 Riksgränsen

Sääennusteet eivät luvanneet hyvää tälle päivälle ja lisäksi Ruotsin ja Norjan tielaitosten mukaan tie Riksgränseniin oli suljettu. Yksi autokunta päätti kuitenkin lähteä kokeilemaan onneaan ja pääsikin auran perässä ajaen perille. Tämän jälkeen loppukin porukka ahtautui autoihin ja otti suunnan Riksgränseniin. Aura-auton perässä kolonna-ajona kuljimme halki jylhien maisemien tuulen raivotessa auton ulkopuolella. Muu porukka laski muutaman tunnin Riksussa, mutta itse päätin pitää lepopäivän kipeiden polvien vuoksi. Käytin aikani vierailemalla läheisissä Abiskon ja Björklidenin keskuksissa ja valokuvaamalla.

Päivän aikana autokuntamme sai ajatuksen, että voisimmekin lähteä jo huomenna Suomea kohti ja yöpyä Ylitorniossa Jukan vanhempien luona. Vanhempien hyväksynnän saatuamme aloitimme tavaroiden pakkaamisen. Ruokaillessa ja pakatessa ilta menikin rattoisasti ja jäljellä oli siis enää yksi yö Norjassa.

12.3.2005 Narvik – Riksgränsen – Kiiruna – Ylitornio

Aloitimme päivän ajoissa, jotta ehtisimme pakata auton ja olla silti ensimmäisten joukossa Riksussa. Suunnitelma kuitenkin meni reisille, kun jouduimme odottamaan kolonnan lähtöä Norjan puolella yli puoli tuntia. Kaiken lisäksi aura-auto keskeytti kolonna-ajon puolessa välissä lumen vähyyden vuoksi ja päästi autot ajamaan vapaasti, joten olisimme tosiasiassa hyvin voineet ajaa ilman viivytyksiä koko matkan Narvikista Riksuun.

Pakkanen oli jo Narvikissa 15 asteen paikkeilla, mutta Riksussa pakkasta oli peräti 23 astetta. Onneksi ylhäällä tunturissa pakkasta oli vain 16 astetta ja ilma oli tyyni. Pakkanen oli kuitenkin selkeästi kovempi kuin kertaakaan aiemmin reissumme aikana, joten lopuillekin matkalaukussa odottaneille lämmittäville asukerroksille tuli käyttöä.

Itseäni lukuun ottamatta porukka päätti kiivetä viereiselle Nordalfjälletille. Nousureitti oli jälkikäteen arvioituna hyvin vaativa jyrkkyyden ollessa lähes koko matkan 45 asteen luokkaa. Muun porukan nousun aikana laskin itse viereisessä kurussa ja etsin parasta mahdollista kuvauspaikkaa tulevan laskun video- ja valokuvaukseen. Löysinkin ihan kelvollisen paikan, mutta nousu huipulle kesti niin kauan, että aurinko ei enää laskun aikana valaissut rinnettä. Olimme juuri sen kolonnassa menetetyn puolituntisen verran myöhässä. Kaikki kuvamateriaali laskusta olisi ihan yhtä hyvin voitu jättää kuvaamatta, niin surkeaa se lopulta oli. Käytimme loppupäivän hyppien ja dropaten, joitain kuviakin saatiin tästä todisteeksi. Lumi oli pelkkää korppua, joten loppujen lopuksi päivä ei ollut laskujen osalta mitenkään ikimuistoinen.

Iltapäivästä oli sitten aika lähteä matkaan kohti Ylitorniota, muun porukan jäädessä vielä yhdeksi yöksi Narvikiin. Päästelimme aika vauhdilla Ruotsin Lapissa teiden ollessa hyväkuntoisia ja liikenteen ollessa vähäistä. Saavuimme Kiirunaan lähes tunnin arvioitamme aikaisemmin, kova nälkä oli varmasti merkittävä syy tähän. Etsimisenkään jälkeen emme löytäneet Kiirunasta juurikaan vaihtoehtoja ruokailuun, joten päädyimme paikalliseen Pizza-Kebab-ravintolaan. Ruoka oli ihan OK ja pienenä piristyksenä pizza-listalta löytyi Levo-niminen pizza (en kuitenkaan tilannut sitä). Kaikki huhut Kiirunasta todettiin paikkaansa pitäviksi, kaupunki oli täysin kuollut ja kaivoksen likaama. Ei siis mikään unelmakohde esim. häämatkaa ajatellen. Illasta olimme perille Ylitorniossa, jossa Jukan vanhemmat tarjosivat meille majapaikan saunan kera. Suuret kiitokset tästä, vaikka asuntovaunussa olikin hieman viileä nukkua (lämpöä ehkä noin 14 astetta).

13.3.2005 Ylitornio – Jyväskylä – Espoo

Viimeinen matkapäivä olikin sitten pelkkää autossa istumista, tosin pienen hengähdystauon tarjosi Ullan vanhempien tarjoama maittava lounas Jyväskylässä. Illasta olimme kotona jo kello kahdeksaan aikoihin ja auton mittariin oli kertynyt 3140 kilometriä 10 päivän aikana. Takana oli loistava reissu, mutta onneksi uuden reissun suunnittelu oli jo saatu käynnistettyä. Ainakin Alpit ja Kilpisjärvi ovat olleet esillä alustavissa suunnitelmissa. Katsotaan mihin ensi kerralla päädytään.

Kiitos kaikille seurueen jäsenille!