Edellinen | Sisällys | Seuraava
Ei varmaan
pitäisi mennä nukkumaan joka ilta ennen
yhdeksää, kun taas heräsimme auringon noustessa
puolikuudelta. Ehtiipä toisaalta hyödyntää valoisan
ajan tehokkaasti. Tänään on ohjelmassa opastettu kierros
Monteverden pilvimetsäluonnonpuistossa ja mahdollisesti
iltapäivällä käynti puiden latvojen tasalla
kulkevilla riippusilloilla.
Päätimme olla reippaita (tai pihejä) emmekä ottaneet taksia luonnonpuistolle, vaan kävelimme 20 minuutin matkan hotellilta sinne. Lähes koko matka oli ylämäkeä ja perillä oli hyvin lämmitellyt olo. Enää tiedossa on 4 tuntia metsässä patikointia ja sitten vielä paluumatka. Kaikki muut olivat tulleet paikalle vuokra-autoilla, myös meidän hotellistamme. Portilla etsimme ensimmäiseksi käsiimme oppaamme Rodrigon, joka opasti meidät läpi virallisen osuuden. Lippujen jonottaminen tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta oli meidän vuoromme. Päätimme vuokrata kiikarit retken ajaksi, koska tiedossa on paljon lintuja ja muita etäällä olevia nähtävyyksiä. Puistossa olivat keksineet varman keinon saada kiikarit takaisin, pantiksi piti jättää passi.
Kierroksen alkupuolella oppaamme pysähtyy yhtäkkiä ja alkaa etsimään jotain oksilta kiikareilla. Lyhyen etsimisen jälkeen hän suuntaa teleskooppinsa puihin ja käskee meitä katsomaan siihen. Näemme oksalla istuvan Resplendant Quetzal linnun, joita on maailmassa viimeisimpien laskelmien mukaan vain noin 1000 jäljellä. Quetzal on myös kuuluisa siitä, että vangittuna se kuolee hyvin nopeasti. Tämän vuoksi se aikanaan nousi Keski-Amerikan valtioiden itsenäisyyspyrkimysten symboliksi. Ihailemme kahta Quetzalia lähes puolentunnin ajan ja otamme niistä kuvia teleskoopin läpi. Kuvat onnistuvat yllätykseksemme kohtuullisen hyvin. Opaskin pyytää lähettämään oman osuutensa kuvat myytäessä saatavista rahoista. Näemme paljon erilaisia lintuja, muita eläimiä ei muutamia hyönteisiä lukuunottamatta näy lainkaan. Kierroksen lopuksi suuntaamme vielä Hummingbird (kolibri?) näyttelyyn. Siellä näemme useita erilaisia kolibreja ruokailemassa sokerivesiliuosta. Näemme myös hiekkavalliin pesänsä kaivaneen Tarantella hämähäkin. Ilman opasta emme olisi varmaan nähneet kuin pari lintua puistossa ja kolibrit näyttelyssä. Rodrigo oli todella loistava opas, meillä kävi todella tuuri.
Samassa
ryhmässä kierroksella oli myös eräs
amerikkalainen pariskunta. Heillä oli samanlainen digikamera kuin
meilläkin, mutta olivat tohinoissaan unohtaneet pakata akkulaturin
mukaan. Akku oli tyhjentynyt parin päivän matkan jälkeen
ja vielä oli viikko lomaa jäljellä. Sattumalta he
vielä sattuivat asumaan kanssamme samassa hotellissa,
vieläpä meidän alakerrassamme. Päätimme auttaa
miestä mäessä ja lupasin ladata heidän akkunsa
omalla laturillani ja palauttaa sen heille täytenä.
Amerikkalaiseen tapaan he olivat ylitsevuotavan kiitollisia
antamastamme avusta ja kiitokset loppuivat vain sillä, että
heidän kyytinsä sattui sopivasti paikalle. Toivottavasti
saavat hyviä kuvia, vaikka ei yhdellä akullisella virtaa
kovin pitkälle pärjää. Pidemmälle kuitenkin
kuin tyhjällä akulla.
Lounaan jälkeen iltapäivällä lähdemme Selvatura Parkiin kävelemään puiden latvojen tasalla kulkevia riippusiltoja pitkin. Matka kestää autollakin tunnin, joten onneksi tarjolla on ilmainen kyyti mennen tullen sinne. Aika hyvää palvelua väittäisin. Riippusilloilta metsä näyttää täysin toisenlaiselta kuin alhaalla kulkiessa. Valitettavasti silloilla käy niin vilkas liikenne, että lintujakin on vaikea havaita. Tänne pitäisi päästä joskun ihan yksin, niin eläimiäkin näkisi ihan toisella lailla. Siltojen kuljeskelu alkaa vähitellen kyllästyttämään ja puolessa välissä matkaa tekisi jo mieli päästä takaisin hotellille lepuuttamaan jalkoja.
Monteverden alueen tiet ja sinne tulevat tiet ansaitsevat vielä lisäkommentin tänäänkin. Tiet ovat oikeasti huonommassa kunnossa kuin suomalaiset metsätiet tai mitkään mökkitiet. Tavallisella henkilöautolla ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä liikkumaan näitä teitä. Yhdessä kaupassa näimmekin osuvan T-paidan, siinä oli englanniksi teksti 'Selvisin hengissä tien Monteverdeen'. Meidän tuurillamme kaikkein huonoin tie alueella kulkee luonnonpuistoon ja tämän tien varrella on myös hotellimme. Matka hotellilta kaupunkiin kestää autolla 15 minuuttia ja kävellen 60 minuuttia. Eli todella tuskainen tienpätkä tosiaankin.
Viimeisen illan
kunniaksi päätimme mennä hotellin
ravintolaan oikein hienosti, vaikka tunnelmaan olikin hieman vaikea
päästä likaisissa reisitaskuhousuissa. Toista kertaa
matkalla joimme ruoan kanssa viiniä, kuumassa kun alkoholi ei
oikein tunnu meille kummallekaan maistuvan. Pöytään
tuotiin Chileläistä Pinot Noir rypäleestä
tehtyä punaviiniä, joka sopi erinomaisesti valitsemiemme
pastan ja kanan rintafileen kanssa. Jälkiruoka oli vieläkin
herkullisempaa, jos vain mahdollista. Eli varsin onnistunut ilta
näin loman päätteeksi.
Edellinen | Sisällys | Seuraava