Matkapäiväkirja Costa Rica 8.-18.10.2004

Mikko ja Reeta Levo

Edellinen | Sisällys | Seuraava

14.10.2004 La Fortuna, Volcan Arenal

Aamu sumua ArenalillaHeräämme aamulla ennen kuutta ja parvekkeelta avautuva sumuinen maisema on vienossa aamuauringossa vastustamaton näky. Eli kamera taas esille ja kuvaamaan, puolen tunnin aherruksen jälkeen takaisin sänkyyn jatkamaan unia. Tänään pitää olla reipas, kun aloitamme matkailun uudelle asenteella eilisen päätöksen mukaisesti.

Viimeinkin tarjolla on loistoluokan aamupala, jota tulee syötyä vähintäänkin riittävästi. Mahtaakohan tulla nälkä ennen illallista. Aamupalan jälkeen lähdemme yrittämään soittamista Suomeen, mutta onni ei ole myötä eikä yhteyttä synny. Yritetään myöhemmin uudestaan, jos kävisi parempi tuuri. Nyt otetaan suunnaksi La Fortuna ja lähdetään shoppailemaan , syömään ja valokuvaamaan. Tilaamme vastaanotosta taksin, jolla pääsemme edulliseen reilun $3 hintaan 9 km:n päässä olevaan kaupunkiin.

Ensimmäiseksi suuntaamme paikalliseen pankkiin vaihtamaan lisää coloneita ostoksilla käymistä varten. Pankissa on suomalaisittain melkoiset turvajärjestelyt: pihalla partioi vartija luotiliiveissä konepistoolin kanssa ja sisällä on aseistettu vartija, joka päästää kävijät sisään ja ulos lukitusta ovesta. Sisällä ei saa pitää päässä päähineitä, aurinkolaseja eikä puhua matkapuhelimeen tai pitää esillä minkäänlaisia aseenomaisia esineitä. Täälläpäin mahdolliset pankkiryöstöt eivät voi millään tapahtua ilman henkilövahinkoja. Pankissa vaihtokurssi on aavistuksen parempi kuin hotelleissa, mutta ero on aika mitätön. Hotellit vain eivät suostu vaihtamaan kovin suuri summia rahaa, vaikka ne olisivatkin matkailijalle helpoin paikka rahanvaihtoon.

Rahojen kanssa on hyvä suunnata ostoksille kaupungille. Emme ole varsinaisesti etsimässä mitään, mutta tavaraa tuntuu vain tarttuvan mukaan. Varsinkin tuliaisia Rikulle tuntuu löytyvän joka kaupasta, eikä niitä sinne voi jättää. Pitänee kohta ostaa varmaan toinen matkalaukkukin. Viimeinkin pääsemme myös ihan tavalliseen ruokakauppaan ostamaan karkkia, juotavaa, naposteltavaa ja paljon kehuttua kahvia. Kokeilemme myös paikallista jäätelöä, mutta pettymykseksemme se ei ole kovinkaan hyvää. Istumme puiston laidalla, kävelemme kaupungilla, katselemme paikkoja ja ihmisiä, otamme valokuvia ja nautimme lomasta. Tällaista tämän olisi pitänyt olla jo pari päivää sitten, eikä mitään hotellin suljetulla alueella piileskelyä. No ainakin ensi kerralla matkalle lähtiessämme tiedämme hieman paremmin mieltymyksemme. Kaupunkikiertelymme aikana tulivuorikin on taas kuoriutunut pilvipeittonsa alta ja pääsee kaupunkikuviemme taustalle. Ennen hotellille palaamista käymme vielä syömässä kana fajitasta ja kinkku-ananas-pitsaa costaricalaisittain. Näitä ruokia voisi syödä vaikka lopunikäänsä, niin loistavia ne ovat. Viimeisenä hommana kaupungissa käymme internet-cafessa lähettämässä sähköpostia Suomeen, koska puhelinyhteyttä emme useista yrityksistä huolimatta saaneet muodostettua.

La Fortuna ja ArenalKaupunkikierroksen jälkeen menemme hieman rentoutumaan hotellin uima-altaalle ja nautimme allasbaarin tarjottavista. Tähän mennessä olemme lomamme aikana juoneet vain yhdet lasit punaviiniä ja nyt kokeilemme ensimmäisä drinkkejä. Johtuneeko kuumuudesta vai mistä, mutta saamme juotua drinkeistä vain pikkutilkat. Ei taida meistä tulla altaalla hilluvia bilehirmuja enää, eikä niin väliksikään. Allasbaarin ruokalista tosin vaikuttaa aika lupaavalta, sitä täytynee tulla iltasella testaamaan. Kaupungilta oli kiva palata myös, koska sivooja oli ilmeisesti kovasti innostunut jättämästämme juomarahasta ja oli taiteillut huoneeseemme ja kylpyhuoneeseemme pyyhkeistä sydämiä ja joutsenia, koko komeus oli lopuksi koristeltu kukkien terälehdillä. Ensimmäistä kertaa matkalla tuntui siltä, että saamme häämatkalaisille tarkoitettua erityiskohtelua.

Niinhän siinä sitten kävi, että illallinen jäi tänäänkin syömättä, sen verran runsas lounas tuli kuitenkin nautittua. Menemme nukkumaan taas aikaisin ukkosen jylyä kuunnellen. Näin kovaa ukkosta emme ole koskaan kokeneet, Reetakin myönsi ensimmäistä kertaa pelkäävänsä ukkosen aikana. Ukkosen ollessa juuri kohdalla meno oli melkoisen hurjaa, salamat löivät ja samalla hetkellä kuului korvia repivä räsähdys. Ukkosta pelkäävä olisi varmasti saanut sydänkohtauksen.

Edellinen | Sisällys | Seuraava


© 2004 All text and photographs copyright Mikko and/or Reeta Levo, unless otherwise mentioned.
Last update 27.10.2004