Matkapäiväkirja Costa Rica 8.-18.10.2004

Mikko ja Reeta Levo

Edellinen | Sisällys | Seuraava

13.10.2004 Horquetas, La Fortuna, Volcan Arenal

Viimeinen aamu tässä paikassa ja mieli alkaakin jo tehdä pois täältä. Olemme tyytymättömiä siihen, että olemme täysin jumissa hotellilla. Kylään ei saa kuulemma lähteä ilman opasta ja muutenkin palvelutarjonta on hieman huonoa. Postikortteja kyllä löytyy, mutta ei postimerkkejä. Puhelinkioskeja on useitakin, mutta puhelinkortteja ei myydä hotellilla. Kiskurihintaan saisi kyllä soittaa vastaanoton kautta. Haluaisimme hieman nähdä hotellin ulkopuolista elämää, mutta se tuntuu olevan todella hankalaa. Toivottavasti seuraavassa majapaikassa on hieman paremmin onni myötä tämän asian suhteen.

Kartasta olemme arvioineet, että matka La Fortunaan ja Arenalille kestää 2-2.5 tuntia, mutta täkäläisen liikenteen ja tiet tuntien totuus voi olla aivan jotain muuta. Kello 14:15 olemme aikataulun mukaisesti Interbussin kuljetuksen kyydissä kohti La Fortunaa. Matkaseuraksemme tällä matkalle osui kolme pariskuntaa, joista yhden espanjalaisen olimme tavanneet jo Tortuguerossa. Muut kaksi pariskuntaa olivat englanninkielisia, toiset San Diegosta Kaliforniasta ja toiset Albertasta Kanadasta. Kanadalainen pariskunta oli meidän tapaamme häämatkalla, mutta he olivat hieman rohkeammalla asenteella liikenteessä kuin me. Heillä ei ollut mitään muuta varattuna etukäteen kuin lennot Kanadasta tänne ja takaisin, hotellit he varaavat vasta paikan päällä. Ehkä mekin joskus uskallamme lähteä tuolla tavalla matkalle, lapsen kanssa se ei tosin taida olla järkevää.

Lopulta olimme perilla La Fortunassa kello 17:00, joten arviomme matka-ajasta ei osunut ihan pieleen. Matkalla sentään pidettiin yksi tauko ja jonotettiin parin liikenneonnettomuuden vuoksi. Toisessa rekan voimansiirto oli pettänyt ylämäessä ja ohitse pääsi vain pienillä autoilla. Toinen onnettomuus olikin sitten jo hieman pahemman näköinen, rekka oli kaatunut ulkokaarteessa täydessä kivilastissa. Metrin päässä kyljellään olevasta rekasta alkoi kymmenien metrien pudotus suoraan alla virtaavaan jokeen. Kukaan ei kuitenkaan ollut loukkaantunut kummassakaan tapahtumassa, joten emme joutunut odottamaan kovinkaan pitkään.

La Fortunan kaupunkin on samannäköinen kuin kaikki muutkin Costa Rican kaupungit. Vaikuttaa siltä että kaupungin koko vaikuttaa ainoastaan pinta-alaan, ei talojen korkeuteen, ei infrastruktuurin kehittyneisyyteen tai mihinkään muuhunkaan mihin olettaisi kehittyneemmissä valtioissa saatujen kokemusten perusteella. Eipä se mitään toisaalta haittaa, koska elämyksiä tänne oltiinkin tulossa hakemaan ja niitä on saatu. Matkalla tänne päätimme, että nyt vaihdamme asennetta ja aloitamme rohkeamman tutustumisen tähän maahan. Huomenna on siis uuden lähestymistavan vuoro, enää ei jäädä hotellin vangiksi. Aloitamme uudella asenteella jo heti La Fortunassa ja livahdimme lyhyen tauon aikana etsimään puhelinkortteja. Lyhyen etsiskelyn jälkeen löysimme kansainvälisen puhelinkortin ja saimme pikakurssin sen käyttöön. Nyt pitäisi vielä löytää puhelinkioski ja päästä soittamaan Rikulle Suomeen hereilläoloaikaan. Kaupungissa kiertelyn jälkeen on taas aika siirtyä uuteen majapaikkaan. Tällä kertaa vuorossa on Montana de Fuego niminen hotelli, jonka kaikista huoneista on loistava näkymä Arenalin aktiiviselle seinämälle.

Illalla tulee aivan uskomattoman kova ukkonen, koko mökki tuntuu heiluvan ja taivas välkkyy jatkuvasti. Ukkonen jatkuu tuntikausia ja menemme nukkumaan sen jatkuessa. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen heräämme ja huomaamme taivaan olevan aivan pilvetön ja tulivuoren näkyvän selvästi. Tulivuoren huipulla on punainen hehku ja sen kylkeä pitkin valuu laavaa ja hehkuvia kiviä. Näky on todella uskomaton. Olemme vain muutaman kilometrin päässä tulivuoren aktiivisesta huipusta ja kuulemme purkausten aikaansaaman jylyn. Tätä on todella vaikea käsittää, jollei ole itse koskaan kokenut luonnon voimaa näin läheltä. Otamme kuvia tulivuoresta lähes puolentoistatunnin ajan ennen kuin palaamme takaisin nukkumaan.

Edellinen | Sisällys | Seuraava