Matkapäiväkirja Costa Rica 8.-18.10.2004

Mikko ja Reeta Levo

Edellinen | Sisällys | Seuraava

8.10.2004 Espoo, Helsinki, Amsterdam, Miami & San Jose

Huonosti nukutun yön jälkeen pääsimme viimeinkin aloittamaan hartaasti odottamamme häämatkan. Aloitamme matkamme jo kello 04:30 autolla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, auto jää odottamaan paluutamme lentoparkkiin. Matkalla lentoparkista sisälle lentoasemalle Reeta katsoo minua ja kysyy selkärepun sijaintia. Seuraa hiljainen hetki, kun molemmat yhtäaikaa tajuamme repun olevan kotona sohvalla. Päiväretkistä ei tule mitään ilman reppua... Nyt on liian myöhäistä lähteä hakemaan reppua kotoa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää repun ostaminen matkalta. Lentokentällä on aikaisesta kellonajasta huolimatta melkoinen vilske ja odotustemme vastaisesti joudumme jonottamaan check-in tiskille. Turvatarkastuksen jälkeen huomaamme pettymykseksemme, että tax-free myymälät ovat vielä suljettuina. Reppuostokset ovat pahasti uhattuna. Päätämme siirtyä aamupalalle miettimään tilannetta. Aamupalan aikana osa kaupoista avaakin ovensa ja yhdestä niistä löydämme kohtuullisen hyvin tarpeitamme vastaavan repun kohtuulliseen hintaan. Hieman tosin tekisi mieli jättää tälläinen city-reppu ostamatta, jos vaikka Amsterdamin lentokentältä löytyisi vielä parempi. Päätämme kuitenkin ostaa repun jo Helsingistä, kun Amsterdamin valikoimasta ei ole mitään takeita.

Lentokoneen kuvaKentällä Reeta alkaa valittelemaan kipeää vatsaansa. Ajattelemme sen johtuvan runsaasta univelasta ja toivomme olon helpottavan kun pääsemme koneeseen lepäämään. Lento Helsingistä Amsterdamiin sujuukin kohtuullisesti vaikka Reetalle ei tarjottavat juuri maistukaan. Kevyen vatsalääkityksen jälkeen olo hieman kohenee, mutta kurjalta olo näyttää vierestä katsottuna. Muilta osin matka KLM:n lennolla KL 1164 menee suunnitelmien mukaan ja saavumme Amsterdamiin aikataulussa. Käymme Transfer tiskillä vielä varmistamassa, että meidät ja tavaramme on kirjattu perille San Joseen asti. Tämän jälkeen myymälöihin tarkistamaan reppuvalikoimaa. Tarkistuksen jälkeen voimme ainoastaan todeta, että reppu todellakin kannatti ostaa jo Helsingistä, valikoima oli täällä vielä huonompi.

Lyhyen odottelun jälkeen siirrymme sisään Martinairin koneeseen. Koneeseen pääsyn jälkeen odotus vasta alkaakin, kun miehistö ja mekaanikot yrittävät ratkoa koneeseen tullutta mystistä vikaa. Yli tunnin istumisen jälkeen koneemme on lopulta valmis lähtöön. On aina mukava lähteä ylittämään Atlantia koneella, jossa on mystisiä vikoja. Lento Amsterdamista Miamiin tuntuu kestävän ikuisuuden kun Reetan vatsakivut vain kovenevat. Matka on yhtä tuskaa, kun mikään ei tunnu auttavan, tehokkaampi lääkityskin on matkalaukussa koneen ruumassa.

Saavumme lopulta Miamiin, jossa koneemme tekee välilaskun ja miehistö vaihtuu. Tämä on Reetan ensimmäinen kerta Amerikan mantereella. Vaikka koneemme on vain tekemässä välilaskua, joudumme menemään passintarkastuksen ja turvatarkastuksen läpi. Yhdysvaltain turismitilastoihin saatiin taas kaksi turhaa merkintää. Tunnin odottelun jälkeen pääsemme takaisin koneeseen ja menomatkan viimeinen osuus pääsee alkamaan. Tällä kertaa lentokonekin on heti lentokuntoinen. Koneessa on Miami-San Jose välillä vain 40-50 matkustajaa, joten Reetakin saa käyttöönsä kaksi penkkiä ja pääsee makuuasentoon nukkuman kipeän vatsansa kanssa. Onneksi uni hieman auttaa ja perillä San Josessa olo on lähes kelvollinen. Perillä olemme enää 30 minuuttia myöhässä aikataulusta.

San Josessa sataaLentoasemalla meitä ollaan nimikyltin vastassa jo ennen matkatavarahihnoja, joten säästymme enemmiltä ihmettelyiltä järjestelyjen suhteen. Kun olemme viimein päässeet passintarkastuksen läpi, saaneet matkalaukut ja kulkeneet vielä yhden turvatarkastuksen läpi olemme valmiit tutustumaan uuteen maahan. Löydämme heti kuljettajamme, jonka on tarkoitus kertoa meille järjestelyistä Costa Ricassa ja viedä meidät ensimmäiseen majapaikkaamme, hotelli Fleur de Lys:iin San Josen keskustaan.

Lyhyen esittäytymisen ja asioiden läpikäymisen jälkeen saamme ison kasan esitteitä ja voucherit loppulomaamme varten. Aloitamme matkan mini-bussilla kohti San Josen keskustaa. Ensimmäinen ajatus on, että onneksi ei tarvitse itse ajaa. Ilmeisesti kaikki autot San Josen alueelta ovat liikenteessä, koska liikenne on yhtä kaaosta. Opas kertookin, että juuri tähän aikaan perjantaina ihmisillä on tapana tulla kaupunkiin huvittelemaan. Pimeässä autossa istuessa mieleemme hiipii pieni epävarmuus: yhtäkkiä olemme täällä muiden armoilla oudossa maassa, ilman espanjankielen taitoa. Koko reissu alkaa tuntua tyhmältä ajatukselta. Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen saavumme hotelliimme ja pääsemme hieman rauhoittumaan. Reetan vatsakipu alkaa hieman helpottamaan, mutta vieläkään olo ei ole kovin hyvä. Toivottavasti ei tarvitse lähteä selvittämään paikallisen tervedenhuollon osaamistasoa. Päätämme mennä nukkumaan valvottuamme 25 tuntia. Onneksi aamulla on herätys vasta 05:30. Aiemmin mielessä ollut epävarmuuskin on jo alkanut helpottamaan, kun olemme saanet tutustua paikallisten ihmisten ystävällisyyteen ja vieraanvaraisuuteen. Ehkä tästä matkasta tulee sittenkin ihan kiva.

Edellinen | Sisällys | Seuraava


© 2004 All text and photographs copyright Mikko and/or Reeta Levo, unless otherwise mentioned.
Last update 27.10.2004